Tytöt nukkumassa pitkän (2 tuntia, 8.7 km) ja raskaan kävelyn
jälkeen. Valitettavasti koirat havahtuivat, kun kävin hakemassa
kameraa. Ehkä näistäkin kuvista voi kuitenkin aistia, miten Zelda
makasi Nekun sylissä.
Nekku ja iso luu.
Zelda ja vähän pienempi luu.
Kun molemmat tytöt olivat keittiössä, ei Zelda laskenut Nekkua edes tämän oman luun lähelle, vaan murise ja ajoi Nekun pois. Kun nostimme Zeldan luineen portin toiselle puolelle, tämä suunnisti sänkyymme syömään veristä luuta. Jouduttuaan karkoitetuksi makuuhuoneesta Zelda siirtyi shaalin päälle sohvalle. Siitäkin tuli häätö, joten Zelda siirtyi (ainoan taloudessamme esillä olevan) maton päälle olohuoneeseen, missä hän sitten sai syödä luutaan rauhassa. Näissä kuvissa luu on jo aika hyvin kaluttu puhtaaksi.
Oman luun puolustaminen oli muuten ensimmäinen kerta, kun Zelda murisi minulle. Toivottavasti se jää myös viimeiseksi kerraksi.