Minulle tämän matkan keskeinen ajatus oli ajaa moottoripyörällä, niinpä monissa kuvissa näkyy moottoripyörä. Saaremaasta voi hyvin nauttia myös ilman moottoripyörää, mutta silloin matkan luonteesta tulee erilainen. Ei huonompi eikä parempi, mutta erilainen.
Saaremaa itsessään on juuri sopivan kokoinen matkakohde. Etäisyydet ovat pieniä, eikä viikon aikana ole tarvetta vaihtaa hotellia. Toisaalta saarella kuitenkin riittää ensiluokkaisia mutkateitä nautittavaksi, ja kokonaisuus on jotenkin "ihmisen kokoinen" - ei liian suuri eikä pieni, vaan juuri sopiva.
Lisäksi Viro on lähellä, Kaakkois-Suomesta katsottuna lähempänä kuin Ahvenanmaa, käytettiinpä mittapuuna kilometrejä tai matka-aikaa.
Ajankohtana alkusyksy on moottoripyörälomalle ihanteellinen. Kesän helteet eivät enää vaivaa, lomakohteissa ei ole tungosta, ja syksyn väreihin pukeutunut luonto on kauneimmillaan.
Menomatka alkoi yhdeksän aikoihin, kun suuntasin pyöräni eturenkaan kohden Helsinkiä. Tarkoitukseni oli poiketa Verkkokauppa.COM:n Helsingin myymälässä ostamassa pieni ja kestävä kamera Fujifilm XP150 ja muistikortti.
Päivä käynnistyi harmaana mutta kuitenkin poutaisena. Helsinkiä lähestyessäni alkoi taivaalta ripeksiä vettä, mutta kuitenkin niin vähän että en viitsinyt pysähtyä pukemaan sadepukua. Tehtyäni pikavisiitin Verkkokauppaan puin sadepuvun päälleni ja siirryin viereiseen satamaan odottamaan Tallinnaan menevää laivaa.
Laiva lähti ajallaan (13:30) ja saapui Tallinnaan kahden tunnin kuluttua. Tallinnassa vettä tuli kaatamalla. Kadut eivät varsinaisesti tulvineet, mutta kuoppien ja urien kohdalla vettä oli paljon - eikä näkemällä voinut tietää, kuinka paljon. Selvisin kuitenkin Tallinnasta ilman ongelmia, ja ajoin kohden Virtsun satamaa. Saavuin satamaan puoli kuuden aikoihin, ja ihmettelin miksi lipunmyyjä viittoi minua jatkamaan matkaa kiireesti heti lipun ostettuani. Myös laivalla minulle viitottiin kovasti ja huudoin käskettiin pitämään kiirettä. Laivalle saavuttuani koin ahaa-elämyksen: laiva on juuri lähdössä, mutta he ottavat vielä minut kyytiin.
Laivan saavuttua Kuivastun satamaan jatkoin märkää matkaani hotellille, jonne saavuin ilman ongelmia. Tätä väliä operoi Tuule Laevad.
Yksi syy valita Arabella hotell oli moottoripyörille tarjottu ilmainen paikka autotallissa. Muista syitä olivat halpa hinta (35 €/vrk), sijainti aivan keskustan kupeessa ja hotellin tarjoama ilmainen WLAN. Kuva on otettu heti hotellille saavuttuani, maanantai-iltana.
Hotellin WLAN oli lähinnä huono vitsi, toimien satunnaisesti ja huonosti. Monena iltana se ei toiminut lainkaan. Muilta osin hotelli vastasi odotuksiani: huone oli siisti ja rauhallinen, aamiainen oli riittävä ja monipuolinen, sijainti oli hyvä ja pyörä sai viettää kaikki yönsä katon alla.
Paikallinen Honda-liike ML Moto Center - Saaremaa Honda Keskus avasi tiistaiaamuna ovensa kello 10. Suzuki oli pihalla jo hyvissä ajoin, odottamassa pääsyä renkaanvaihtoon. Kysyin, voisivatko he samalla vauhdilla siirtää navigaattorin tankokiinnityksestä mittareiden yläpuolelle asentamaani Touratechin valmistamaan pidikkeeseen. Ilokseni tuokin onnistui.
Renkaat maksoivat muutaman euron enemmän kuin Suomessa, asennus taas hiukan vähemmän. Asennus sujui kuten pitääkin - siis ongelmitta. Navigaattorin siirto vei jonkin verran aikaa, mutta sujui kuitenkin. Kaiken kaikkiaan täyden kympin arvoinen suoritus.
Kun navigaattori oli asennettu uuteen paikkaan, näytti ohjaamo tältä. Aikaisemmassa paikassaan, ohjaustankoon asennettuna, navigaattori peitti virtalukon näkyvistä ollen mittariston alapuolella. Siinä ei umpikypärää käytettäessä navigaattoria nähnyt kallistamatta päätään alaspäin, uudessa paikassa se on sopivasti näkökentässä. Tuulilasi näyttää kuvassa paljon likaisemmalta kuin miltä se oli todellisuudessa.
Pian asennuksen jälkeen navigaattori valitti muutaman kerran väärin asennetusta usb-portista. Ihmettelin asiaa, sillä navigaattorin telineestä lähtevässä johtosarjassa on kyllä usb-kaapeli, mutta sitä ei oltu liitetty mihinkään. Muutaman tunnin, ja muutaman uudelleenkäynnistyksen, jälkeen navi päätti, että usb-portissa ei kuitenkaan ole vikaa, ja lopetti asiasta valittamisen. Hyvä niin, luulen että ongelman selvittäminen asennuksen tehneen liikkeen kanssa olisi ollut haasteellista - he kun eivät myy sen enempää Suzukia kuin Garminiakaan.
Seuraavana aamuna kaikki näytti hyvältä, mutta iltapäivällä navi kertoi, että sen akku on käymässä vähiin. Mitä ihmettä, navigaattorihan saa virtansa pyörän akusta? Pyörä tienposkeen ja kurkistus satulan alle. Häiriön aiheuttajaa en löytänyt, mutta totesin sähköjen olevan sen näköinen käärmeenpesä, että asialle pitää tehdä jotakin, kunhan palaan Suomeen.
(Tässä yhteydessä on syytä tunnustaa, että tuo käärmeenpesä on minun tekosiani. Ja totean myös, että nyt se on siivottu ja satulan alunen näyttää siltä miltä sen tuleekin näyttää - siis siistiltä.
Sammutin navigaattorin ja jatkoin matkaa pelkän kartan avulla. Illalla kävin vielä ostamassa usb-kaapelin, jolla sain navin ladattua hotellilla. Päivän päätteeksi säädin vielä navin telineen hieman toiseen asentoon.
Seuraavana aamuna Garmin lähti kuitenkin toimimaan normaalisti, eikä ole sen jälkeen kiukutellut kertaakaan. Mikä ongelman aiheutti, sitä en varmuudella tiedä. Oletan, että uuteen paikkaan laitetussa telineessä oli tapahtunut pieni taipuma, joka heikensi kontaktia, ja illalla tapahtuneen telineen asennon hienosäädön yhteydessä taipuma oikeni.
Olen aikaisemmilla matkoilla Saaremaalle kiinnittänyt huomioni paikkaan, jolla on (ainakin minun korvaani) hassu nimi Kihelkonna. Tällä matkalla halusin käydä katsomassa, miltä se näyttää. Kyseessä oli pieni kylä, josta ei matkaan tarttunut sen kummempia valokuvia, mutta tulipa sekin nähtyä.
Sen sijaan samalla suunnalla oleva Kihelkonna maalinn tarttui kameraani. En ollut kartalta moista kohdetta huomannut, mutta kun kyltti tuli vastaan päätin käydä sitä katsomassa.
Tämän enempää ei linnoituksesta ollut näkyvissä, mutta toki airingonpaisteessa oli mukava pysähtyä nauttimaan päivästä.
Saarella oli paljon hyväkuntoisia sorateitä, jotka kulkivat kauniissa maalaismaisemassa. Aikaisemmin, sileillä katurenkailla, olen parhaani mukaan vältellyt sorateitä. Hankkimani uudet renkaat olivat karkeampikuvioisia, ja odotin niiden tekevän soralla ajamisesta helpompaa. Käytännössä uudet renkaat toimivatkin erittäin hyvin, pyörä ei enää nuljunut puolelta toiselle. Asfaltilla uudet renkaat ovat aikaisempaa äänekkäämmät, mutta toimivat oikein hyvin - ainakin minun käytössäni.
Ympäri saarta on paljon bussipysäkkejä, ja ainakin kaupunkiin vievässä suunnassa niillä on suojakatokset, jotka ovat isommat ja tukevammat kuin perinteinen suomalainen peltihäkkyrä. Kylän postilaatikot oli usein koottu bussipysäkkien yhteyteen. Kuvassa näkyvä pyörää taluttava mummo oli postinhakumatkalla.
Kaunis, rauhallinen maisema ja upeat syksyn värit tarjosivat silmälle iloa ja sielulle lepoa.
Mies, maisema ja kameran vitkalaikausin.
Orissaare, Saaremaan itäpuolella oleva iso kylä, yllätti hienoilla rakennuksillaan. Tallinnassa tai Helsingissä ne olisivat kuuluneet asiaan, Saaremaalla ainoa mahdollisen tuntuinen paikka niille on Kuressaare. Mutta niinpä ne on aikanaan rakennettu tänne.
Angla tuulikud on paikka, jossa sijaitsee useita tuulimyllyjä. Myllyt on kaikki rakennettu lähelle toisiaan, koska kyseessä oli paikka, jonka tulliolosuhteet olivat myllyille ihanteelliset. Nyttemmin sinne on rakennettu myös vierailijakeskus, jossa on käsityönäyttelyitä ja kahvila. Pienten lasten kanssa lomailevalle paikka on ihanteellinen vierailukohde, mutta sopii myös yksinään matkustavalle miehelle.
Samassa paikassa on vanhojen veneiden puolikkaista tehty lampaille sääsuojia. Hauska idea.
Kaksi vanhaa tuulimyllyä, joista on poistettu lavat, ovat saaneet uuden elämän ihmishahmoina, nimiltään Piret ja Töll.
Panga Pank, eli Pangan rantatörmä, on kaunis ja viehättävä paikka isoine hoidettuine ruohokenttineen. Pienten lasten kanssa vierailemista en voi suositella, sillä rantatörmä on jyrkkä ja korkea. Ilman pieniä lapsia tuolla voi hyvin viettää aikaa.
Sõrve tuletorn on majakka Saaremaan lounaiskärjessä. Paikka on luonnonkaunis niemi. Majakan lähettyvillä on kesäisin auki oleva ravintola, jonka hinnat tuovat mieleen kotoisen Suomen. Tällä syysmatkalla ravointola oli jo kiinni, eivätkä rihkamakojutkaan olleet enää auki.
Tämä rakennus majakan juurella oli 2011 matkallamme erittäin huonossa kunnossa. 2012 matkallamme se oli remontissa, ja nyt lopputulos oli näin upea. Rakennuksen sisällä oli tarjolla jonkinlainen näyttely, mutta en käynyt katsomassa sitä.
Aina majakalla käydessäni on siellä ollut yksi tai kaksi kalastajavenettä. Kuten kuvista näkyy, niemen suojassa vesi oli peilityyni.
Yllä olevassa kuvassa näkyy keskellä vallihautaa oleva pieni saari kauniine rakennuksineen. Taustalla näkyy toinen linnan jäljellä olevista torneista ja linnan ulkomuuria.
Näissä kuvissa näkyy, miten muurin kunto vaihtelee sen mukaan, miten linnan remontti on edennyt. Parissa kohden on vallihaudan yli rakennettu pengertie, joka mahdollistaa raskaan kaluston toimittamisen linnaan ja taas sieltä pois.
Tämä kuva on otettu edellä kuvatulle pikku saarelle vievältä sillalta. Kuten näkyy, vallihaudan seinät ovat melkoisen jyrkkiä.
Ja vielä kerran kuva edellä mainitusta saaresta.
Tämä lepopäivä oli ainoa päivä, jolloin kävin syömässä päivällistä ravintolassa. Muina päivinä tyydyin ostamaan kaupasta syötävää ja nauttimaan sen hotellilla. Miksikö näin? Minusta on kiva ajella yksinäni, koska silloin saan ajaa ja pysähdellä oman mieleni mukaan, tarvitsematta huomioida muita. Sen sijaan illalla on tylsää käydä syömässä yksinään.
Saaremaan luoteiskulmalla käydessäni päädyin vanhan neuvostoaikaisen varuskunnan alueelle. Vuodet vailla kunnossapitoa ovat tehneet tuhojaan, katot olivat romahtaneet ja isot puut kasvoivat talojen sisällä, nousten entisten kattojen yläpuolelle. Ikävä kyllä en malttanut pysähtyä kuvaamaan niitä. Sen sijaan pysäköin pyöräni jonkinlaisen vanhan bunkkerin edustalle, hiukan tiestä sivuun.
Bunkkerin yhdessä päässä oli yksi huone, sen toisessa päässä kaksi. Ylempi kuva on otettu tuon yksinäisen huoneen ulko-ovelta, ikkunat vievät toiselle puolelle, kumpikin eri huoneeseen. Alempi kuva on otettu näistä toisen sisältä.
Ulkoa katsoen näkyi, miten kasvit olivat vallanneet bunkkerin katon - ellei niitä oltu istutettu sinne maisemointitarkoituksessa.
Paluumatka käynnistyi, kuten useimmat matkat käynnistyvät - normaalisti ja arkisesti. Saaremaalta Muhuun vievällä pengertiellä oli sumuista, mikä teki maiseman jotenkin epätodellisen kauniiksi. Matka kohti Tallinnaa eteni hyvin, ja saavuin perille reilusti etuajassa.
Tallinnassa liikenne oli täysi katatrofi. Keskusta oli suljettu, missään ei näkynyt tilapäistä opastusta, liikenteenohjaajat puhuivat surkean huonoa Englantia, eikä heillä edes ollut karttoja, joista olisivat voineet näyttää reitin satamaan.
Pyöriessäni ympäri Tallinnaa aloin jo varautua siihen, että tulen myöhästymään laivasta. Vaikka mittarin mukaan moottorin käyntilämpötila oli normaali, alkoi se pikku hiljaa kuumentamaan oikeanpuoleista jalkaani. Selvähän se, kun ajo oli väliin matelemista, väliin taas paikallaan seisomista.
Lopulta, kun tapahtuma oli loppumassa, ja tiesulkuja purettiin, löysin tilapäisen opasten satamaan. Sitä seuraten löysin perille, ja jopa ehdin ajoissa laivaan. Kaikki hyvin, siis.
Paluumatkalla Tallinnasta Helsinkiin huomioni kiinnittyi aluksen perälippuun - tai oikeastaan sen puutteeseen. Samalla ihmettelin lipputankoa, jossa oli nostimet kahta eri lippua varten.
Suomessa ajelin pimenevään iltaan kohden kotia, ja perille päästyäni totesin - kuten niin monta kertaa aikaisemminkin - kotimatkan olevan paras matka.
Jossain vaiheessa matkaa keksi, että kun tankkauksen jälkeen ottaa polttoainemittarista valokuvan, ei kuitteja tarvitse säästää yhteenvedon tekemiseksi.
| Matkan pituus | 1 710 km |
| Polttoainetta meni | 72.99 l |
| Kulutus | 4.68 l/100 km |
| Pyörä | Suzuki DL650A V-Strom vm. 2008 |
| Menomatka | Ma 2.9.2013 |
| Helsinki - Tallinna | Tallink, M/S Superstar, 13:30 - 15:30 98.00 € (meno-paluu, tarkempaa erittelyä en enää löytänyt) |
| Virtsu - Kuivastu | Tuule Laevad, 17:35 - 18:00 5.60 € |
| Paluumatka | Su 8.9.2013 |
| Kuivastu - Virtsu | Tuule Laevad, 12:00 - 12:25 5.60 € |
| Tallinna - Helsinki | Tallink, M/S Star, 16:30 - 18:30 |
Matkan kokonaiskustannukset, mukaan lukien uudet renkaat, jäävät alle tuhannen euron. Jos myös kamera otetaan huomioon, kustannukset nousevat yli tuhanteen euroon.
Paitsi edullinen, reissu oli myös onnistunut. Viikon aikana olin täysin irti arjesta, en pohtinut työasioita, vaan keskityin lataamaan akkujani. Viikko osoittautui myös juuri sopivan pituiseksi ajaksi, sen jälkeen oli kiva palata kotiin.